Meilkein kuukausi, no ei läheskään ole kulunut.. Terapiassa oli 2 viikon tauko. Pääsiäiset sun muut välissä. No kävin siellä viimeviikolla. Antoi kuitenkin sen tehtävän ed.kerralla. Piti rastittaa äidin ja isän kohdalla väittämät jälleen. no mitä sain selville?! No sen että vaikka isän alkoholismista ja väkivaltaisesta käyttäymisestä huolimatta on äitini se vielä kylmempi ihminen. Onpa surkeaa.. No ei se mitenkään lämmin ole ollut koskaan. On jouduttu jakamaan äiti hoitolaisten kanssa. Ei ole sellaista mielikuvaa kun olen äitini syllissä.. enemmänkin olen lähempi isäni kanssa vaikka nyrkillä opetti. Huusi ja metelöi.. vyöllä löi tai uhkas tappaa.. mikä ihme se on että silti isä on se rakkaampi. Jokin asia siinä on mutta en tiedä mikä.

Äitini sanoi vuosi takaperin sitten että " luulin että sustä kuule ei tule mitään.. pilaat koko elämäs.."  mitäpä minä siihen.. että " jaa"  onpa kiva kuulla. Mutta näytinpä että vaikka kihlauduin jo 14 vuotiaana ( toki järkiin tultuani erosin 19v.) ja temperamentistani huolimatta olen saanut aikaiseksi 6ammattitutkintoa. kaksi lasta. oman talon. rakastavan miehen. ( jota minäkin rakastan) sekä suhteellisen hyvällä tuloilla eletään. Tulihan sitä elettyä jo melkein 10v köyhyys rajalla.  mikäs se on se köyhyys raja 3000e. me siis oltiin köyhiä.. tulot alle 1500kk. ai että..Terapeuttini sanoikin että haluanko mä näyttää kaikille jotain. Mietin hetken ja sanoin että joo. Muahan ei lytätä. perkules sentään. Olen aina tullut yksin toimeen niin enmä mene kotoo pyyteleen apua. ja nyt sitä on turha enää antaa. ovat 17v myöhässä. Vaikka vanhemmat ovat olleet  mitä ovat. niin onhan ne rakkaita. Mutta ei paljon kiinnosta ja huvita puhella tässä iässä mitää henkeviä niiden kans.  siksi mulla on terpapeutti.  No ei tuo ukkokultakaan kovin ymmärrä.. olkoot. Ymmärtääkö kukaan? Olen onnellinen mutta silti niin yksin.. .

Teksi mieli välillä vetää kunnolla perseet ja hakata päätä seinään ja paiskia lautaset lattialle. Mutta sisäinen harmoniani ( hehheh) ei sallisitä.  Että nii vituttaa sellanen " joo mää kuuntelen( mutta en kuuntele)"  eli mitä mies tekee, ja sitten nauraa mun terapioille. AAARGH! .. sitten puhuu omasta työstä nii että pää halkee.

Naapuri vetäs ittesä hirtee sunnuntain ratoksi. Taisi olla liikaa murheita. jaa monestiko mulla on tullu mieleen.?? nuorena usesasti. nyt on lapset kantamassa mun elämää eteenpäin. Minkä takia pitäis tehdä nii?? ihan järjetöntä. Niin tepapiassa multa löytyi jäjretön kuoleman pelko. läheisriippuvuus. Vaativuuden lukko. siinäpä näitä omia asioista purtavaksi.  Monellakohan suomalaisella lukkoja on tunne-elämässä.  Monella. Avaan siis tässä vain omiani. haluan olla ehkä kenties joskus järkevä ja saada nää pöllöt ajatukset vaikka tänne kaikkien luettavaksi.

palaan taas!