Aloitin siis kongnitiivisen terapian. Käyn läpi elämääni ja sitä miksi olen tällainen. Aikas mielenkiintoinen. Käyttäytymisterpiaa tai jotain sinnepäin.  Kovasti saa tunteet pintaan. Pitää palata ajassa taaksepäin penkomaan ja möyhentämään kaikkea. Kotitehtävät ovat olleet kertomista paperille lapsuudesta ja aikuisuudesta. Eilinen tehtävä oli kertoa numeroin 1-6 väittämiä pitääkö ne paikkansa.

6 oli täysin samaa mieltä. Niitä laitoin muutamaan väittämään. kuten pelkään että läheiselleni tapahtuu jotain ja menetän heidät. Ja pelkään että läheiseni löytää jonkun toisen ja jättää minut.

Minä siis pelkään menettäväni läheiseni. Joskus on todella vaikeaa kun pelkään oikeasti että lapsilleni sattuu jotain ( kukapa vanhempi ei pelkäisi) Mutta tämä pelko tulee öisin. Herääkö ne? jos joku sairaus on vaikka mitä en tiedä ja ne kuolee yöllä. ( siis ihan hölömöjä ajatuksia..)  Tämä on tietenkin ammattini varjopuolia koska hoitajana näen sairaalassa kaikenlaista. Osaksi sen syytä.

No nyt otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan tentteihin lukua. Opiskelen siis sairaanhoitajaksi/kätilöksi. edessä on vielä ainakin 3,5 vuotta. että Olen 34kun valmistun.  34vuotta... pahalta näyttää kun kirjoittaa. Tunnenn itseni 25 vuotiaaksi. mutta kuitenkin 30vuotiaaksi. Henkinen ikä ja fyysinen ikä ovat erilaiset mulla tää psyykkinen ikäkin varmaan on jotain samoja luokkia. Onkohan sellaista psyykkistä ikää..?

Nyt aloitan sen lukemisen. Farmakologiaa, lääkelaskuja sekä hoitotyön perusteita.