Vaikka aurinko paistaa niin pitää tän mielentilan olla samaa kuin vappuna sää. Luulin jo istunnossa terapeutillani viime viikolla että kaikkihan alkaa olemaan aika hyvin jo.  Asiat järjestyksessä ja silleen. Mutta mikäs sieltä sitten tulla sattui. Kamala pelko. Pelko siitä että lapsille tapahtuu jotain. Terapeuttini sanoikin että " katastrofipelko".  No huomasin senkin että syömisestä tullut vaikeaa. Ei sillain että en syö tai syön liikaa mutta kun yritän syödä terveellisesti... ( joo kuulostaa ihan sairaalta). kaikki paketit pitää tutkia paljonko kaloreita ja onko liian paljon E-koodeja.  Voisin elää pelkällä luomulla. ilman alkoholeja, ilman karkkeja, ilman mitään epäterveellistä. Mietin sitäkin että liha mitä syödään on mielestäni epäeettisesti jalostettua. yök. mutta päätin olla ajattelematta koska sitten jäisi syömättä.

alkaa pikkuhiljaa masentamaan tuo sairaus. Sairaus joka valvottaa aamu yöstä. Reuma. Onneksi se ei näy vääntyneinä tai turvonneilta niveliltä. Se tuntuu. Tuntuu joka aamu klo 3 jälkeen että hitto mää elän. Muhun sattuu. Mikään ei huvita. ei nukkuminen ei nouseminen ylös aikaisin. Vitsin buranoitakin tullu syötyä niin että maksa alkaa olemaan puistokemistin luokkaa. Tänä aamuna masensi se kipu todella paljon. Teki mieli ottaa selkä irti ja asentaa vaatekaapista uusi tilalle. Yritän ajatella positiivisesti.. hengitän, puhun, liikun.  Joojoo mutta muhun sattuu.  paljo seksikään kiinnosta. selkä on hyvä e-pilleri. Ei väänny mihinkään kamasutra asentoihin. niinkuin "kätevässä emännässä"  repliikki " MÄ EN JAKSA MUA!"  aika osuva. pitää nyt valittaa kaikesta.

No palaan taas kun käyn valittamassa kurjuuttani terapeutilleni. saa nähdä mitä vielä löytyy...